Lähes jokainen nainen haluaa, ja pyrkii olemaan täydellinen.
Pitäisi olla laiha, mutta silti pitäisi omata pieni kaunis peppu ja isot rinnat. Kauniit ja kiiltävät hiukset, virheetön iho. Ja näyttää aina hyvältä, kellon ajasta riippumatta.
Paineita myös lisää media. Koko ajan joka paikassa tyrkytetään tätä kauneus-ihannetta.
Kaupungilla näkee nuoria tyttöjä, täysissä meikeissä ja korkeissa koroissa, huomaa myös vahva tekorusketus ja valtava tukka johon on tyhjentynyt lakkapullo jos toinenkin. Pikkunaisia.
Lapsia jotka haluavat näyttää Nicole Richieltä tai Paris Hiltonilta. Ja mikä pahinta, kyse on siitä että he haluavat kuulua joukkoon. Olla suosittuja. Ketään ei halua olla se "ruma" tai "outo" joka ei meikkaa ja jolla ei ole niitä 200e Tommy Hilfigereitä, sitä uusinta kännykkää ja omaa luottokorttia.
Painoa tarkkaillaan, ja aterioita jätetään syömättä, että päästäisiin "ihannepainoon", tai mielellään sen alle.
Iltalehdessä oli juuri hetki sitten juttua tästä aiheesta.. "söin kaks omenaa ja oon juonu tänää kaks litraa vettä, voisin ehkä iltapalaks syödä 1/4 osaa paahtoleiväst, tai sit en ku oon jo syöny tänää liikaa"-tyyppistä tekstiä oli tämä artikkeli täynnä. Sairasta.
Terveellisellä ruualla ja liikunnalla pääsee myös samaan tavoitteeseen, ei näännyttämällä itseään. Silloin vain kropan "puolustus" menee päälle, eli ei laihdu.
Itse olen ollut tupakka&vesi-"dietillä" opiskeluaikoina. Kyllähän siinä laihtui kun tarpeeksi kauan joutui sitä linjaa vetämään, mutta en todellakaan suosittele. Meinaan paha olo oli jatkuvasti kun ei yksinkertaisesti ollut ruokaa.
Olkaa tytöt ja naiset tyytyväisiä itseenne! Arvostakaa itseänne sellaisina kuin olette.
Kaikki naiset on upeita! Tietenkään jokaisella ei voi olla täydellistä hymyä, hiuksia, peppua, vatsaa etc. mutta jokaisessa on kuitenkin jotain mikä tekee heistä ainutlaatuisia. :)
Lippu korkeelle tytöt, ja leuka ylös!
Me ollaan kauniita.
Rakkaudella
Nancy
What else should I be. All apologies. What else could I say. Everyone is gay. What else could I write. I don't have the right. What else should I be. All apologies.
tiistai 18. tammikuuta 2011
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
I hate mondays.
Maanantai. Pelkkä sana jo potkii päähän. Maanantaisin ihmisillä on mitä ihmeellisimpiä tekosyitä kaikkeen. Enkä ihmettele. Maanantait ovat lähes poikkeuksetta päiviä, kun haluaisi vain vetää peiton korviin ja potkaista herätyskellon metsään. Olettaen siis että on aamuvuoro, tai koulua. Maanantaita pidetään uutena alkuna, ainakin uuden viikon alkuna. Ehkä jos tänä maanantaina saisi tehtyä jotakin, mitä on lykännyt muutamia viikkoja? Tai sitten huomenna. Ei, vaan ensi viikolla.
Itse olen yrittänyt patistaa itseäni kirjastoon. Palauttamaan pari-kolme kk myöhässä olevat kirjat. Mutta en koskaan pääse sinne asti. Postiluukusta putoilee muistutuksia.. "Ei mulla oo nyt aikaa, vien ne huomenna!"-lauseita soi päässäni joka päivä. Uutenavuotena lupasin, että otan itseäni niskasta kiinni. Kuinka helppoa olikaan luvata, vaan ei toteuttaa?
Olen huomannut tämän ilmiön muillakin. Toiset lupaavat etteivät enää ikinä juo/tupakoi/seurustele/harrasta seksiä tuntemattoman kanssa/lähde jatkoille/mene pikaruokalaan. Mutta kerta toisensa jälkeen, kuulen sen saman lauseen ystävieni suusta.. "Mä menin vkl baariin/polttamaan tupakkaa/jatkoille/sänkyyn vieraan miehen kanssa.. " etc. Tunnustuksen jälkeen haavoja paikkaillaan lauseilla tyyliin "nii mut emmä voinu sille mitää". Tekosyitä keksitään. Itsensä syyllistäminen on kirosana, viat löytyy muista. Harvoilla ihmisillä tuntuu olevan oikeasti sitä selkärankaa, mikä on hieman surullista..
Sitten ihmetellään kun elämä menee päin vittua.. saadaan sukupuolitauteja, keuhkoahtauma, lihotaan tai huomataan että lompakko on täynnä lähibaarin tai kaupungin yökerhojen kuitteja. Hups vaan. Sitten taas pysähdytään ajattelemaan, syvennytään ja julistetaan että "ei enää ikinä.".. joillakin tämä on pitänyt, ainakin hetken.. ehkä sen päivän, mutta kuinkas sitten kävikään. Ihminen on erehtyväinen, mutta antaako se kaiken anteeksi?
Ketään ei ole täydellinen... mutta jos nyt edes kerran yritettäisiin. Lopetettaisiin ruikutus huonosta elämästä missä kaikki menee päin vittua. Itse ei pysty kaikkeen vaikuttamaan. Tietenkään ei. Mutta suurimpaan osaan kyllä.
ps. Ennen kuin ketään ehtii avautumaan, niin en ole myöskään itse täydellinen.
Nancy
xxoo
Itse olen yrittänyt patistaa itseäni kirjastoon. Palauttamaan pari-kolme kk myöhässä olevat kirjat. Mutta en koskaan pääse sinne asti. Postiluukusta putoilee muistutuksia.. "Ei mulla oo nyt aikaa, vien ne huomenna!"-lauseita soi päässäni joka päivä. Uutenavuotena lupasin, että otan itseäni niskasta kiinni. Kuinka helppoa olikaan luvata, vaan ei toteuttaa?
Olen huomannut tämän ilmiön muillakin. Toiset lupaavat etteivät enää ikinä juo/tupakoi/seurustele/harrasta seksiä tuntemattoman kanssa/lähde jatkoille/mene pikaruokalaan. Mutta kerta toisensa jälkeen, kuulen sen saman lauseen ystävieni suusta.. "Mä menin vkl baariin/polttamaan tupakkaa/jatkoille/sänkyyn vieraan miehen kanssa.. " etc. Tunnustuksen jälkeen haavoja paikkaillaan lauseilla tyyliin "nii mut emmä voinu sille mitää". Tekosyitä keksitään. Itsensä syyllistäminen on kirosana, viat löytyy muista. Harvoilla ihmisillä tuntuu olevan oikeasti sitä selkärankaa, mikä on hieman surullista..
Sitten ihmetellään kun elämä menee päin vittua.. saadaan sukupuolitauteja, keuhkoahtauma, lihotaan tai huomataan että lompakko on täynnä lähibaarin tai kaupungin yökerhojen kuitteja. Hups vaan. Sitten taas pysähdytään ajattelemaan, syvennytään ja julistetaan että "ei enää ikinä.".. joillakin tämä on pitänyt, ainakin hetken.. ehkä sen päivän, mutta kuinkas sitten kävikään. Ihminen on erehtyväinen, mutta antaako se kaiken anteeksi?
Ketään ei ole täydellinen... mutta jos nyt edes kerran yritettäisiin. Lopetettaisiin ruikutus huonosta elämästä missä kaikki menee päin vittua. Itse ei pysty kaikkeen vaikuttamaan. Tietenkään ei. Mutta suurimpaan osaan kyllä.
ps. Ennen kuin ketään ehtii avautumaan, niin en ole myöskään itse täydellinen.
Nancy
xxoo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)