Slutwalk

Ne jotka asiasta eivät vielä tiedä. http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/05/1338485/lutkaliike-tuo-naiset-kaduille

Kyllä, olen menossa. Olin itseasiassa jo kuteet niskassa alta murtosekunnin kun kuulin tästä. Mahtava idea!

Mitä netin keskustelupalstoihin tulee niin.. niitä ei vain pitäisi lukea. Noh, luinpa kuitenkin parit keskustelut kun tätä uutista etsisin..

Yksikin ikuinen sukkaan runkkaaja oli kirjoittanut tyylillä, että miksi naiset meikkaavat ja haluavat näyttää hyvältä vaikka olisivatkin jo löytäneet kumppanin!!!??! ja toinen kommentti mikä nosti karvat pystyyn oli:

"..Mutta ilmeisesti raiskaamiseksi tulemisen pelko ei ole pahempi kuin se että pitäisi olla ruman näköinen."

Mitä helvettiä!!!

Eli, naisten pitäisi antaa itsensä rupsahtaa, koska on se "oma kulta" kuitenkin vieressä. Ei mitää meikkiä, laihdutusta, avonaisia vaatteita tai mitään tuulihousuja siistimpää, koska onhan varattu. Itse olen pitänyt siviilisäädystä huolimatta itsetäni huolta kaikin tavoin. Kuten varmasti myös muutkin naiset. Toki aina ei kumppanin kanssa ei tarvitse näyttää siltä että olisi tullut muotinäytöksestä, ei tietenkään. Mutta se että "unohtaa" kaikki naiselliset jutut, on helvetin turhaa.. ja ehkä hieman epäkohteliasta. Onhan toista mukava miellyttää kauniilla olemuksella. Se ei tarkoita kuitenkaan 15cm pornolasikenkiä, verkkosukkahousuja ja korsettia. Jokainen tyylillään toki.

Muistelisin että galleriassa oli joskus yhteisö tyylil "nyt seurustelen, voin alkaa lihomaan". tms. Huh. Omasta kokemuksesta voin sanoa että tietenkin seurusteluaikana lihoo, pahimmassa tapauksessa paljon. Mutta lihominen on ok. Jos tykkää. Tuntuu että tämä viestii lähinnä " nyt mulla on oma kulta, se rakastaa mua ja mun luonnetta, ja sitä ei yhtää kiinnosta miltä mä näytän", siis kyllähän se näinkin menee, mutta itse ennemmin katselisin jokseenkin huoliteltua puolisoani johon rakastuin, kuin toteaisin että hän on vain varjo entisestä. Hiffasitteko pointin?

Kiva.

Kuten joissain keskusteluissa vilisi lauseita "raiskaus on naisen oma vika. nainen voi vaikuttaa pukeutumiseensa ja ulkonäköönsä niin että häntä ei välttämättä raiskattaisi." Jepjep. Näinhän se menee. Totta kai hyvän näköinen ihminen kiinnostaa, ja toisia vähän enemmän, ja joitakin niin että ovat valmiita ottamaan tämän väkisin, ajattelematta seurauksista joita aiheuttaa uhrille, ikuisen tuskan. Ihankun ketään tuulipuvussa kulkevaa lenkkeilijä tyttöä/naista/rouvaa etc olisi koskaan raiskattu. Tai yhtälailla miestä. Raiskaus ei katso sukupuolta, eikä mielestäni myöskään ulkonäköä.

Maailma on sairaita ihmisiä täynnä.

Lisäksi kirjoittajaa vituttaa se, että raiskauksesta saa aivan liian pienet tuomiot. Kuten lasten hyväksikäytöstä ja eläinrääkkäystapauksista. Jumalauta! Jotain rajaa sitten. Tällaisille rikollisille pitäisi olla aivan oma vankila.. kidutuskammio suorastaan. He eivät ikinä voi ymmärtää millaista tuskaa ovat aiheuttaneet uhrille. Eivät ikinä.

Pitäkää naiset, ja myös miehetkin itsestänne huoli. Itse liikun työmatkat mattopuukko hihassa, enkä todellakaan epäilisi käyttää sitä tarpeen tullen. Ottaisin ennemmin syytteen törkeästä pahoinpitelystä, teräaseen laittomasta hallussa pidosta tms mikä se nyt silloin ikinä olisikaan, kuin antaisin jonkun kusipään raiskata itseni. Valitettavan usein ei riitä se, että olisi jokin mukana.. näitä kuulee aina välillä. Joukkoraiskaukset. Sairainta koskaan.
Pippurisuihke on myös jees, tai paprikasuihke, se taitaa itseasiassa olla sallittukin Suomessa. Tiedän erään kaupan joka myy laillisesti "raiskaussuihketta". Tuote on kännykänkokoinen, näppärä, hälytillinen (onkohan tämä edes sana?), suihkaisee muistaakseni paprikasuihketta joka sumentaa kyllä näön hetkellisesti ainakin ja samalla värjää hyökkääjän punaiseksi. Väri ei lähde kuin kulumalla (muistaakseni kesto oli 3pv). Loistotuote.

Uhri saa ikuiset traumat, ja mahdollisesti joutuu käymään vuosia terapiassa.. pahimmassa tapauksessa syömään lääkkeitä, sairastuvat masennukseen, ja toiset jopa tappavat itsensä koska eivät kestä syyllisyyttä ja tunnetta että on jollain tavalla "likainen". Raiskaus on sielun häväistys, ja sitä ei pidä antaa ikinä anteeksi, ja kenenkään, naisen tai miehen, tytön tai pojan, uhrin, vika se ei ikinä ole.

Olen huomannut tämän myös itse henkilökohtaisesti viihteellä ollessani, tai sitten sivusta töissä, että jos naisella on lyhyt mekko/tms, niin se saattaa joillekkin miehille nyt yleensä, viestittää että "saa koskea!". Se ei todellakaan ole niin. Näin tekevät miehet ajattelevat ilmeisesti sen olevan kohteliaisuus tytölle, jos tätä läpsäyttää pepulle tai muuten vain tulee kiinni ihoon. Itse olen monesti ollut kundin kauluksissa kiinni kun ei ole sana mennyt perille, heilunut 12cm koroissa ja toisinaan ottanut turpaan ja kuullut millaiselta huoralta näytän. Totean vain että näiden miesten itsetunto on reilusti alle nollan, ja iso ego korvaa pienen kalun. Huhheijjaa.

Joissain kohti saattoi teksti hypätä jälleen aiheen vierestä mutta.. tekevälle sattuu.

Älkää antako kenenkään, ikinä, koskea itseenne ilman lupaa.

Rakkaudella Nancy

Baby-kuume

Viime bloggauksesta on aikaa.. On ollut kone rikki ja muita juoksuja ja töitä.

Siis ei minun, ei todellakaan vielä ole aika varata mitään keinohedelmöitysjuttuja mistään.
Olen vain huomannut paikkakunnallani tämän "vauva-buumin", koska "ne ovat niin sulosia ja ihania", joo, tasan siihen saakka kun joudut heräämään 10kertaa yössä ja vaihtamaan vaipat ja laulamaan äänesi käheäksi tuutulauluista.

En todellakaan väitä että nuori äiti olisi huono äiti, mutta tuntuu että jotkut haluaisivat vauvan pelkästään koska ne ovat niin suloisia. Kuten koiranpentu, söpöhän se on mutta vastuu siitäkin on otettava, ja kun se kasvaa siitä on pidettävä samanlailla huolta.
Sitten kuulee juttuja kun kirotaan oma elämä alimpaan helvettiin kun on lapsi, ja mies mahdollisesti häipynyt samantien kuullessaan uutiset, ja mihinkään ei pääse koskaan.
Kyllähän se varmasti vtuttaa. En epäile yhtään. Kirjoittaa ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka eivät ajattele loppuun saakka. Vain niin, että se on vain "ohi menevä"-juttu, aika harvan on kuitenkin nähnyt ajattelevan jutun loppuun asti ennen raskaaksi tulemista.

Jokainen tavallaan.

Ennen kuin saan tuhat puukon iskua liikkuessani ulkona, niin totean vain, että on myös hienosti asiansa hoitavia nuoria äitejä. Mukaan lukien ne, jotka eivät ole ns. halunneet tulla raskaaksi, vaan lapsi on toivottu, mutta ei suunniteltu!

Muistakaa rakkaat lapset, että lapsi ei ole lelu jonka voi heittää nurkkaan kun siihen kyllästyy, kuten eivät myös eläimetkään.

Sitten on näitä ihmisiä, jotka panevat menemään kaikkea millä on pulssi. Eikä mistään ehkäisystä tietoakaan. Sitten jännitetään ja soitellaan itkuisia paniikki puheluita, ja etsitään netistä kaikki pelottavimmat jutut ja lopulta uskotaan niihin. "Jos mul alkaa pian menkat, mä vannon et tuun käyttää aina kumia!". Niih.. niihän sitä luulis. Kaikki tulee ajallaan ja sitten sama meno jatkuu, kunnes.. POKS. Ollaan paksuna, sinkkuja ja isästä ei tietoakaan, tai sitten se on top 10 "varman" isäehdokkaan listalla. Toki vahinkoja sattuu aina, mutta välillä tuntuu että tämä on joidenkin ihmisten kohdalla perusjuttu..

Siitäkin kun pitäisi se vastuu kantaa, niin ollaan soittamassa seuraavaksi lääkärille, ja otetaan lapsi pois. Sellasta sattuu! Kun tämä menee liian usein käytetyksi keinoksi, alkaa myös oma terveys olla vaarassa, puhumattakaan omantunnon tuskista, jos sellaista edes omistaa.

Mutta tiedän myös tapauksia, jotka ovat pitäneet tämän sinappikoneen, vaikka eivät tiedä edes Isää. Mitä sillä isällä siinä vaiheessa tekee, ei siitä lapsesta tule mitenkään häiriintynyttä jos jaloissa ei pyöri jatkuvasti kakslahkeista. Onhan se hieno juttu kun useimmilla on isä, mutta kaikilla ei, syystä tai toisesta.

Ja asiasta kaappikelloon.

Fritsut, ne kamalat mustelmat kaulassa, rintakehällä ja niskassa.

Ketä niitä tekee ja miksi? Ketä haluaa näyttää siltä, että kaulassa on paskaa?
Näitä näkee teineillä, mutta valitettavan usein myös 25v. ->
Hyi. Tietenkin ei siinä mitään, jos tykkää mutta..
Fritsuhan on yleisesti "merkkaamisen" merkki, mutta..
Varsinkin teinitytöillä, joilla on paljon meikkiä, tukka yhtä iso kuin taivas ja v-aukkoinen tissitoppi ja kaula aevan syöty, hyi helvetti, kuin mörkö painajaisesta. Onko se niin in että joku on vähä kännishh tai ihan selvinpäin innostunut merkkailemaan mimmin tai miksei kundinkin omakseen. Ihanaa.
Itselläni on tasan kolmesti ollut fritsu, ensimmäinen joskus 16-vuotiaana, (kuljin viikon poolopaidassa, kesäkuussa, ja sain melkein lämpöhalvauksen. Nolotti aivan helvetisti.)
Toinen oli frendini tekemä aikuisiällä, ihan vittuilun vuoksi, ja kolmas meni samalla tyylillä.

Mutta ei enää, kiitos.

Pian on uusivuosi ja lupauksiakin pitäisi tehdä, mietin viime vuotta ja niitä lupauksia, ja montako on toteutunut.. Ehkä pari, mutta nekin ovat materialisti juttuja.

Taisin tosin myös luvata. että voisin pikku hiljaa alkaa kasvamaan aikuiseksi mutta miten sekin sitten määritellään.

Uutenavuotena porukka jakaantuu aika kovaa. Toiset ovat mökillä, jotkut taas baareissa notkumassa, ulkomailla, kotona, ketkä missäkin.

Itse aion suunnata 5-vuoden tauon jälkeen baariin viettämään uuttavuotta, aiemmat ovat siis menneet töissä, yökerhossa tosin, mutta töissä.

Tosin julkaisin tämän vasta uuden vuoden jälkeen, mutta mitäs me pienistä! :)

- nancy

Kaikki mitä oli, menetetty.

Tänä aamuna käväsi mielessä kun olin saanut silmäni auki,todettuani että hengissä ollaan, muisteltuani eilistä ja melkein purskahdettua itkuun itseinhosta, että miksi ihmiset tekevät jonkin asian eteen hirveästi töitä, mutta tuhoavat sen seuraavalla sekunnilla?
Vai puhunko vain itsestäni?
Olin tehnyt "töitä" erään suhteen eteen, aivan järkyttävästi. Pariin kertaan mokattuani kännireissuilla, sain ne kuitenkin sovittua kauhean itseinhon vallassa, mutta eilinen lähti lapasesta niin hurjasti että sinne meni, heippa!
Näissä reissuissa ei ole olennaisena ollut kunto. Kunto on kyllä kestänyt, vaikka heikko happi on ollut. Vaan se, että kasvoissa olevaa isoa reikää (jonka olen myös huomannut olevan syy lihomiseen) ei pysy kiinni, vaan sieltä ryöppyää oksennuksenlailla lauseita, jotka eivät ole minun sanojani. Kuten, tiskillä huutaminen kaatokännissä "SOITAzzxx MULLEHHNFNMCNXC JOS E T KEKSI MITÄÄ DUUNIN JÄLJKEE"............ Ja juuri kun ollaan puhuttu, että ollaan hiljaa tästä ja otetaan rauhallisesti. Jes.
Näistä hetkistä olen ylpeä. Muut asiakkaat, sekä duunikaverit kääntyvät katsomaan että mikä saatana se oli. Ja tyttö on aivan nolona ja kiukkuisen oloinen. Huutelua, jankutusta, tyhmiä kysymyksiä ja itkuisia avautumisia umpihumalassa.
Tuollaisia ihmisiä vihaan ylikaiken, koska työskentelen itsekkin baarimikkona.
Eli loogisesti ajateltuna vihaan itseänikin? Jep, itseinho on aivan huipussaan. Kun sanotaan että nyt menee niin huonosti että ei voi kun nauraa, niin enää ei edes naurata.
Eikä itketä, tai itkettäisi, mutta en uskalla, koska silmässäni on silmätulehdus. Kuppa tai jokin. Ostin uuden v.kestävän ripsivärin. Kiireessä otin ensimmäisen. Frendin kämpälle päästyä pistin sitä silmiin, jonka jälkeen toinen silmäni turposi aivan uskomattoman kokoiseksi. (kävelen varmasti yöllä duunissa päin seiniä)
Vielä sillä näkee, mutta pian ei. Kipu on helvettiä, mutta pahinta on että se on tajuttoman ruma. Huomenna lääkäriin. Jep.
Ja takaisin murheisiin.. yritin kyseiselle neidille soitella, ja tietenkin aamulla (!), siihen aikaan, kun ketään normaali baarityöntekijä ei ole hereillä. Noku mua masensi. Taisi neiti herätä ja vastaus paniikkipuheluuni oli luurit. Selvä tämä. Pistin sitten vielä hänelle viestiä bookissa, no eipä tullut vastausta. Ja kyllä, oli paikalla liiankin pitkään.
Soitin jalkavaimoilleni, lohdutukseksi sain "Meressä on kaloja"-tyyppisiä voisuapientä-lauseita. Vittu. No. Ei auta muutakun syyttää itseään.
Koska sitä oppii? Jollei edes kantapäänkautta, niin onko silloin täydellinen ihmissuhteissa epäonnistuja? En ole tähän ikään asti oppinut, miten käyttäytyä kun kyseessä on upea ja todella kiinnostava ihminen, mutta joka haluaa ottaa rauhallisesti ja kattoa miten tilanne etenee..
Vihaan odottamista. Bussin tai frendin, vuoronumeron odottaminen kelassa on yksi pahimmista, ja myös tämä, en tarkoita että haluaisin samalla sekunnilla henkilön tavattua seurustella, mennä naimisiin viikon päästä ja samalla hankkia lapsia. Ehei. Haluan vain vastauksia kysymyksiin, joita on miljoona. En saa päähäni ajatusta "edetää rauhallisesti". En ole lapsena saanut kaikkea mitä halusin heti, enkä tule saamaan vieläkään. Yrittänyttä ei laiteta.
Ja taas syttyy tupakka..
Ellei minulla jo ole keuhkosyöpää, tämän yön jälkeen viimeistään on. Olen polttanut ketjussa koko päivän. Minulla ei ole enää mitään menetettävää, paitsi duunit, silloin voisin sanoa että tämä olikin tässä, kiitos hei.
Ylpeys ja kunnia (ylpeyttä on mutta kunniasta ei tietoakaan hehehe) mennyt. Ihminen josta välitin enemmän kuin ruuasta, menetetty. Rahat, juu rillon kassassa kilisee. Muiden ihmisten arvostus (onko sitä koskaan ollutkaan? jos ei muuten niin työnarkomaani-maine ei ole mennyt, mutta onko se niin arvostettavaa edes?) menetetty huhheijaa.

Antti Tuiskun tyhjä huone soi voicella, korvistani vuotaa verta. Aivohalvaus saavutettu, laulan mukana. Mitä vielä.

Ihmisen täytyy olla todella typerä jos elättelee vielä jonkinlaista toivoa toista kohtaan kaiken tämän jälkeen. Noh, sitähän minä olen. Elättelen toivoa yhteisestä tulevaisuudesta, yksin. Elän vaaleanpunaisen saippuakuplan sisällä pumpulimaailmassa. Aina saa toivoa. Vaikka se olisikin turhaa.
Vielä turhempaa olisi hankkia laastari. Pistää paska kiertämään. Hankkia joku ja uskotella et tykkää ja ootsäihakivapussaillaa-höpöilyä. Kunnes pääsee vanhasta yli, hyi. Rumaa semmoinen. Itse en ole ikinä harrastanut, en ikinä, ehei, en minä.. En sen jälkeen kun laastari varasti viinani mennessäni vanhan jutun luo yöksi ja feidattua sen tyypin ensi ja heitettyy kämpil nukkumaa. Tiedän etten tule pääsemään tämän mimmin jälkeen yli enkä ympäri. Huh. On kyllä aikamoine nainen et on ite näin sekavas mielentilas.

Kuinkas sitten kävikään... jatkan tätä siis töistä palattuani. Mahtava työyö oli, ainakin siihen hetkeen saakka kun tämä neitokainen ilmestyy tiskini nurkille siskonsa kanssa. Hymy ja nauru hyytyivät ja valahdin aivan valkoiseksi ja kädet tärisivät kuin hullulla. Duunifrendini joka on täysin tietämätön asiasta, kaarsi tiskilleni koska hänellä ei itsellään ollut sillä hetkellä asiakkaita, ja otti tytöt. Sillä hetkellä halusin huutaa. En tiedä mitä, kai jotain epämääräistä, mutta kuitenkin. Kyllä hävetti. Äkkikuolema ei ollut kaukana, ja sillä hetkellä olin tekemässä margariittoja ja ajatukset karkasivat aivan muualle, tuloksena kaksi maailman ruminta margariittaa ikinä valmiina tiskillä. Että näin! Hienosti!

Keskustelin muutaman duunifrendin kanssa tänään asiasta, ja tulimme kaikki siihen tulokseen, että tarpeeksi suuri stressi voi muuttaa käytöstä humalassa aivan toiseksi mitä se normaalisti on. Jep. Sain mielenrauhan osittain. Selvinpäin ollessa olen keskittynyt aivan muihin asioihin kuin tämän stressaavan jutun setvimiseen. Olen siivonnut noin aamuviidestä päivä kahteentoista. Milloin mitäkin. Sen jälkeen on aivan tappoväsynyt ja sammuu kuin saunalyhty ja herätessä on hetki aikaa valmistautua ja lähteä töihin. Piuh. Kyllä tämä tästä, joskus..

Olipas taas avautumista. Jospa seuraava postaus olisi jotain asiaa.. Tittidii, siivous jatkuu-->