torstai 28. huhtikuuta 2011

Kesäkissoista ja eläinten kohtelusta vähäsen.

Kesäkissat, siis ne karvaiset nelijalkaiset nisäkkäät, ei naiset, tällä kertaa.

Wikipedian määritelmä:

"Kesäkissa on nimitys kissalle, joka hankitaan kesän mökkikaudelle ja hylätään loman päättyessä. Kesäkissoja hankitaan lähinnä lasten ja aikuistenkin väliaikaiseksi iloksi.

Kesäkissan hankkijalla ei ole tarkoitusta ottaa kissaa pysyväksi lemmikkieläimeksi. Yleensä kesäkissa elelee omistajiensa kesämökissä tai sen ympäristössä ja sen oletetaan selviytyvän Suomen luonnossa saalistaen oman ruokansa ja löytäen itselleen suojaisan nukkuma- ja lepopaikan. Monen kesäkissan kohtalona on kuitenkin mökkikauden päätyttyä heitteille jääminen ja sitä kautta nälkään, kylmään tai sairauksiin kuoleminen."

Niimpä. En ymmärrä tätä logiikkaa, että otetaan kesällä söpö ja pieni kissanpentu, ja ai että se on kiva koko kesän et tuitui, ja kesän lopussa kun se on vähän kasvanut, se ei olekkaan minkään arvoinen, vaan hylätään, ja tosiaan, oletetaan että se "pärjää", tai sitten ei edes ajatella sitä.
Kylmää, mutta tapahtuu joka kesä, ja siitä ei välitetä tai tehdä sen kummallisempaa numeroa, mutta ai helvetti jos joku tekisi saman lapselle. Tehdään lapsi, ja ah ihanaa ollaan raskaana, baby tulee ulos ja kattellaan sitä sen aikaa kun se on söpö pieni käärö, mutta kun kasvaisi vähänkin, hylättäisiin jonnekkin. Siinä tulisi kaikki heitteille jättö syytteet etc, mutta hylkääppä eläin niin se on vain "voivoi, miksi teit niin?". Luoja.

On tietenkin aika radikaalia ja väärin verrata kissaa ja ihmistä, koska kissa on kuitenkin vain ELÄIN. (Huomaa sarkasmi).

En todellakaan millään tavalla ymmärrä, että oli mikä tahansa eläin kyseessä, niin otetaan se hetken mielijohteesta, ja parin kk päästä ihmetellään että mitäs sille tehdään kun ketään ei sitä jaksa hoitaa. Ruoka maksaa, ketään ei jaksa viedä lenkille (koiraa), ei jakseta millään tavoin huolehtia siitä. Tuntuu joskus että eläimiä kohdellaan samanlailla kuin jotkut lapset lelujaan.. Hetken aikaa se on aivan ykkönen, kun siihen kyllästytään, se jätetään jonnekkin lojumaan, eikä ketään oikeastaan edes kiinnosta missä se on. Eläimen ottamiseen sitoudutaan, se ei ole lelu.

Tiedän aivan liikaa ihmisiä, jotka "keräävät" hetken aikaa jotain eläimiä, vaikka 6 kissaa, ja sitten haluavatkin niistä yht äkkiä eroon koska "en vaa jaksa niitä enää!". Tai hankitaan söpö chihu, jota jaksetaan muutama viikko viedä ulos koska se on niin SÖPÖ, ja kannetaan laukussa etc käytetään eläintä asusteena (asia joka saa vereni kiehumaan!!) mutta kun siihen kyllästytään, homma jää siihen, ja eläin kärsii. Vitun wnb Paris Hiltonit.

Älkää ottako eläintä, ellette ole valmiit kantamaan vastuuta siitä. Useimmat eläimet kuitenkin elävät yli 3kk.

- Nancy

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Kesä tulee vai tuleeko sittenkään?

Joku ennytmuistaminkämaalainen sääennustaja oli ennustanut, että toukokuussa tulisi takatalvi?!
Toivottavasti ei, koska sitten mun kesä on pilalla. Myydä talvitakissa laivalla bissee asiakkaille ja hytistä kylmästä vaikka pitäisi nauttia auringosta? Kaikkea sitä!

Hassua miten tuntuu että maailma on täynnä ennustajia! Tai ainakin keltaiset sivut. Sammakkoja ja tarot kortteja..

"Ramona kertoo tulevaisuutesi, soita 0700-123456, puhelun hinta 20e/min." No jos joku oikeesti noihi soittelee, ni kylhä ne aika hyvin tienaa. Tiedä häntä kuinka kiva se on jotakuta kusettaa, onhan näitä jotka lyö aivan pirusti yli. Erään ystäväni äidille joku ennustaja-nainen oli joskus kauan sitten ennustanut kädestä, että tämä tapaisi komean tumman miehen (naimisissa oli kys nainen) ja saisi vielä kolme lasta ystäväni lisäksi. Muuten hyvä, mutta naisella oli poistettu kohtu syövän takia ystäväni syntymän jälkeen. Huhhuh!

Tähän postaukseen ei tullut kyllä mitään järkevää, saattaa johtua 4 päivän dokausputken päättymisestä.

Rakkaudella

Nancy, murtunut kylkiluu ja mustelmaiset/ruhjeiset polvet

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kummallisuuksia.

Aivan liian monesti kuulee ns ihmisten turhia ongelmia joihin kyllä aina löytyy jokin ratkaisu. Asioilla on tapana järjestyä, aina. Vai voitko väittää muuta? Onhan myös niitä tapauksia, joihin ei löydä pakotietä.

Esimerkiksi, huono tukkapäivä tai jokin meikki hukkunut, apua. Tai jotain muuta yhtä "turhaa". Se on totta että toisten ongelmia ei voi ketään muu ymmärtää kuin ihminen itse. Mutta ajatellaan radikaalisti.. Jos Sinulla olisi syöpä, mitä toivoisit? Uutta ripsaria ja täydelliset hiukset? Ei, en usko. Terveyden. Toivoisit olevan terve. Myös allekirjoittaneella on tietenkin välillä aivan kummallisia ja joskus myös naurettavia "ongelmia", mutta sitä sitten ymmärtää kuinka hyvin asiat itsellään on, kun ei tosiaan ole sairas.

Tuntuu välillä siltä, että ihmisillä ei ole parempaakaan tekemistä kuin valittaa! Aina tuntuu jokin asia olevan huonosti.. Mutta entä ne hyvät asiat? Perhe, ystävä, mahdolliset opinnot/työpaikka? Miksei ketään koskaan, tai ainakin harvoin hehkuttaa, tai sanoo että "Olenpas onnellinen kun mulla on nii kiva työ/tms." Joka asiasta tuntuu löytyvän paljon pahaa, mutta entä ne hyvät asiat?

Olkaa ihmiset onnellisia. Jos elämän käyttää pelkän 'paskan' miettimiseen, ja sen mikä voisi olla paremmin, niin siitä ei jää käteen kuin tyhjä arpa.

Toinen asia mikä mieltäni niin kaivaa välillä, on mustasukkaisuus.
Jokainen on varmasti edes kerran elämässään ollut mustasukkainen. Toiset sanovat että mustasukkaisuus on välittämistä, mutta missä menee raja tai koska se menee aivan liian yli?
Minusta siinä mustasukkaisuus menee todella överiksi, sairaan suhteen kokeneena, kun kumppani alkaa käyttäytymään liian vainoharhaisesti ja väkivaltaisesti. Suhteessa mustasukkaisuus on hyvästä sekä pahasta. Parisuhteethan rakennetaan luottamuksen päälle, ja jos et voi toiseen luottaa ja käyttäydyt mustasukkaisesti, niin miksi olet edes siinä suhteessa? Jos oikeasti rakastat ja haluat olla tämän kanssa, miksi et pystyisi luottamaan kumppaniisi täysin?
Onko kyse omistavuus halusta vai pelosta menettää toinen?

Parisuhteet ovat henkinen itsemurha, tämän allekirjoitan täysin. Poikapuolisten frendien kanssa kun olemme ulkona, ja jos satumme samaan baariin kundin tyttöystävän kanssa, jota en syystä tai toisesta tunne, on välillä aivan liian hius karvan varassa etten saa tyttöä päälleni. Näitäkin on nähty. Tutustuminen ei tule kuuloonkaan, leimataan vaan "miesten nielijäksi" tms. Se on aika kurjaa. Vaikka vain juttelisi poikapuoleisen ystävän kanssa, yrität tietenkin "iskeä" hänet ja viedä pois tyttikseltä. Huhhuh. :) Onneksi tämä alkaa minun kohdallani olla jo aikalailla historiaa, mutta ikäviä tilanteita syntyy vieläkin kundien uusien mimmien kohdalla.

Jeppisjee! :) Eläkää ihmisiks, kesä ja kärpäset tulee <3

Ihmetellen ja rakkaudella

NanCy