Kummallisuuksia.

Aivan liian monesti kuulee ns ihmisten turhia ongelmia joihin kyllä aina löytyy jokin ratkaisu. Asioilla on tapana järjestyä, aina. Vai voitko väittää muuta? Onhan myös niitä tapauksia, joihin ei löydä pakotietä.

Esimerkiksi, huono tukkapäivä tai jokin meikki hukkunut, apua. Tai jotain muuta yhtä "turhaa". Se on totta että toisten ongelmia ei voi ketään muu ymmärtää kuin ihminen itse. Mutta ajatellaan radikaalisti.. Jos Sinulla olisi syöpä, mitä toivoisit? Uutta ripsaria ja täydelliset hiukset? Ei, en usko. Terveyden. Toivoisit olevan terve. Myös allekirjoittaneella on tietenkin välillä aivan kummallisia ja joskus myös naurettavia "ongelmia", mutta sitä sitten ymmärtää kuinka hyvin asiat itsellään on, kun ei tosiaan ole sairas.

Tuntuu välillä siltä, että ihmisillä ei ole parempaakaan tekemistä kuin valittaa! Aina tuntuu jokin asia olevan huonosti.. Mutta entä ne hyvät asiat? Perhe, ystävä, mahdolliset opinnot/työpaikka? Miksei ketään koskaan, tai ainakin harvoin hehkuttaa, tai sanoo että "Olenpas onnellinen kun mulla on nii kiva työ/tms." Joka asiasta tuntuu löytyvän paljon pahaa, mutta entä ne hyvät asiat?

Olkaa ihmiset onnellisia. Jos elämän käyttää pelkän 'paskan' miettimiseen, ja sen mikä voisi olla paremmin, niin siitä ei jää käteen kuin tyhjä arpa.

Toinen asia mikä mieltäni niin kaivaa välillä, on mustasukkaisuus.
Jokainen on varmasti edes kerran elämässään ollut mustasukkainen. Toiset sanovat että mustasukkaisuus on välittämistä, mutta missä menee raja tai koska se menee aivan liian yli?
Minusta siinä mustasukkaisuus menee todella överiksi, sairaan suhteen kokeneena, kun kumppani alkaa käyttäytymään liian vainoharhaisesti ja väkivaltaisesti. Suhteessa mustasukkaisuus on hyvästä sekä pahasta. Parisuhteethan rakennetaan luottamuksen päälle, ja jos et voi toiseen luottaa ja käyttäydyt mustasukkaisesti, niin miksi olet edes siinä suhteessa? Jos oikeasti rakastat ja haluat olla tämän kanssa, miksi et pystyisi luottamaan kumppaniisi täysin?
Onko kyse omistavuus halusta vai pelosta menettää toinen?

Parisuhteet ovat henkinen itsemurha, tämän allekirjoitan täysin. Poikapuolisten frendien kanssa kun olemme ulkona, ja jos satumme samaan baariin kundin tyttöystävän kanssa, jota en syystä tai toisesta tunne, on välillä aivan liian hius karvan varassa etten saa tyttöä päälleni. Näitäkin on nähty. Tutustuminen ei tule kuuloonkaan, leimataan vaan "miesten nielijäksi" tms. Se on aika kurjaa. Vaikka vain juttelisi poikapuoleisen ystävän kanssa, yrität tietenkin "iskeä" hänet ja viedä pois tyttikseltä. Huhhuh. :) Onneksi tämä alkaa minun kohdallani olla jo aikalailla historiaa, mutta ikäviä tilanteita syntyy vieläkin kundien uusien mimmien kohdalla.

Jeppisjee! :) Eläkää ihmisiks, kesä ja kärpäset tulee <3

Ihmetellen ja rakkaudella

NanCy