Maanantai. Pelkkä sana jo potkii päähän. Maanantaisin ihmisillä on mitä ihmeellisimpiä tekosyitä kaikkeen. Enkä ihmettele. Maanantait ovat lähes poikkeuksetta päiviä, kun haluaisi vain vetää peiton korviin ja potkaista herätyskellon metsään. Olettaen siis että on aamuvuoro, tai koulua. Maanantaita pidetään uutena alkuna, ainakin uuden viikon alkuna. Ehkä jos tänä maanantaina saisi tehtyä jotakin, mitä on lykännyt muutamia viikkoja? Tai sitten huomenna. Ei, vaan ensi viikolla.
Itse olen yrittänyt patistaa itseäni kirjastoon. Palauttamaan pari-kolme kk myöhässä olevat kirjat. Mutta en koskaan pääse sinne asti. Postiluukusta putoilee muistutuksia.. "Ei mulla oo nyt aikaa, vien ne huomenna!"-lauseita soi päässäni joka päivä. Uutenavuotena lupasin, että otan itseäni niskasta kiinni. Kuinka helppoa olikaan luvata, vaan ei toteuttaa?
Olen huomannut tämän ilmiön muillakin. Toiset lupaavat etteivät enää ikinä juo/tupakoi/seurustele/harrasta seksiä tuntemattoman kanssa/lähde jatkoille/mene pikaruokalaan. Mutta kerta toisensa jälkeen, kuulen sen saman lauseen ystävieni suusta.. "Mä menin vkl baariin/polttamaan tupakkaa/jatkoille/sänkyyn vieraan miehen kanssa.. " etc. Tunnustuksen jälkeen haavoja paikkaillaan lauseilla tyyliin "nii mut emmä voinu sille mitää". Tekosyitä keksitään. Itsensä syyllistäminen on kirosana, viat löytyy muista. Harvoilla ihmisillä tuntuu olevan oikeasti sitä selkärankaa, mikä on hieman surullista..
Sitten ihmetellään kun elämä menee päin vittua.. saadaan sukupuolitauteja, keuhkoahtauma, lihotaan tai huomataan että lompakko on täynnä lähibaarin tai kaupungin yökerhojen kuitteja. Hups vaan. Sitten taas pysähdytään ajattelemaan, syvennytään ja julistetaan että "ei enää ikinä.".. joillakin tämä on pitänyt, ainakin hetken.. ehkä sen päivän, mutta kuinkas sitten kävikään. Ihminen on erehtyväinen, mutta antaako se kaiken anteeksi?
Ketään ei ole täydellinen... mutta jos nyt edes kerran yritettäisiin. Lopetettaisiin ruikutus huonosta elämästä missä kaikki menee päin vittua. Itse ei pysty kaikkeen vaikuttamaan. Tietenkään ei. Mutta suurimpaan osaan kyllä.
ps. Ennen kuin ketään ehtii avautumaan, niin en ole myöskään itse täydellinen.
Nancy
xxoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti