Huomasimme olevamme kuin yö ja päivä. Hän on järki ihmisiä, kun taas minä ajattelen kaiken tunteilla.
Kun hän sanoi kadehtivansa ja ihailevansa minua, ja yleisestikkin ihmisiä jotka elävät tunteilla ja täysillä.
Menin sanattomaksi.
Koska hänellä ei ole aavistustakaan mitä se pahimmillaan voi olla.
Mietin omia varjopuoliani tässä tunteilla ajattelemisessa, ja totesin että olisi monet sydänsurut jäänyt itkemättä, itsari yrittämättä ja sillat olisivat säilyneet polttamattomina. Itse haaveilin hetken siitä, että ajattelisin kaiken järjellä.. mutta olisin myös sinänsä paljon menettänyt.
Kultaisen keskitien löytäminen on ehkä mahdollista, mutta tuntuu mahdottomalta. Miten määritellään tunneasioissa kultainen keskitie? Onko sellaista olemassakaan?
Kummastelen osittain ystävääni, koska hän on seurustelusuhteessa ollut jo vuosia, mutta kysyttäessä onko hän onnellinen, hän ei osaa vastata. Hän vain on suhteessa, siinä ei ole sen enempää eikä vähempää.
Noh, kukin tallaa tavallaan.
Tunteet ovat hassu juttu. Niihin ei pahemmin voi vaikuttaa.
Ihmisen mieli toimii pelottavalla tavalla. Luulen että nämä "järki"-ihmiset eivät pysty tekemään mielessään itselleen vankilaa yhtä helposti kuin tunteelliset.
Tunteelliset saattavat kehittää järkyttäviä mielihaluja vaikkapa jostain ihastuksesta. Siinä voi pahimmassa tapauksessa olla tuhoisat seuraukset (mustasukkaisuusdraamat jotka kärjistyvät pahoinpitelyyn/tappoon etc.)
Mieli on pelottava asia, toisinaan. Tuossa puolivuotta sitten kun koin jälleen hirvittäviä sydänsuruja, vannoin että en enää ikinä ihastu, rakastu, tai tunne yhtään mitään ketään kohtaan. ( - perhe, etc.)
Näin kävi. Näin todella kävi. Tapasin upeita ihmisiä, mutta en vain kyennyt tuntemaan heitä kohtaan mitään. Olin rakentanut todella kovan muurin, joka söi lopulta minua itseäni sisältä. Se oli harmaata aikaa elämässäni, koska silloin jopa seurustelin yhden tytön kanssa, lähinnä hänen mielikseen, eikä minulla ollut parempaakaan tekemistä. Erossa en itkenyt, enkä tuntenut mitään sääliä häneen kun hän makasi sylissäni itkien. En tuntenut suhteen aikana mitään tunteita, enkä pahemmin ollut edes kotona vaikka olin näin luvannut, koska myöskään lupaukseni hänelle eivät merkinneet minulle siinä kohtaan mitään. Sain paljon enemmän positiivistaenergiaa ystävistäni, joiden kanssa lähdin bilettämään tai jotain aivan muuta. Tiedän että tein väärin, ja osittain myös kadun sitä. Sain kokemuksia kaikesta huolimatta, ja opinkin jotain.. elämä täytyy elää täysillä, jos itseään kovin säästää ja kylmettää, menettää paljon elämisen halun lisäksi.
Parempaan huomiseen.
- nancy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti